Ystävänpäivä vauva-arjessa ja miksi pienet teot merkitsevät eniten
Ystävänpäivä on usein suklaata, kukkia ja kortti. Vauva-arjessa rakkaus näyttää kuitenkin hyvin toisenlaiselta.
Se näkyy arkisissa teoissa, jotka kannattelevat silloin, kun yöunet ovat katkonaisia ja keho vielä palautuu synnytyksestä. Synnyttänyt ei tarvitse suuria eleitä. Hän tarvitsee tunteen, ettei ole yksin.
Usein tärkeintä on, että puoliso:
– huomaa väsymyksen ilman että sitä tarvitsee sanoa
– kysyy, mitä toinen tarvitsee juuri nyt
– ottaa vastuuta arjesta ilman ohjeita
Rakkaus vauva-arjessa ei ole mielenlukua, mutta se on halua kantaa yhdessä. Pienet teot merkitsevät enemmän kuin kerran vuodessa kukat. Lämmin ruoka odottamassa, vauvan ottaminen syliin ilman pyyntöä ja muistutus siitä, että toinen tekee jo tarpeeksi.
Ystävällisyys parisuhteessa on tekoja, ei sanoja. Se on sävy, jolla puhutaan toiselle kiireessä. Se on tapa kohdata, kun molemmat ovat väsyneitä.
Kumppanuus vauva-arjessa ei synny itsestään. Se rakentuu siitä, että molemmat sitoutuvat pitämään huolta sekä vauvasta että toisistaan.
Ystävänpäivä voi olla hyvä hetki pysähtyä kysymään: Miten voin kannatella sinua paremmin tässä arjessa? Se kysymys on usein arvokkaampi kuin yksikään lahja.
Mikäli haluat lukea enemmän siitä miten kumppani voi olla tukenasi ja miten se vaikuttaa postpartumiin, tutustu Kumppanina vauvakuplassa e-kirjaan, joka on kirjoitettu juurikin kumppaneille ja läheisille. Siitä kuitenkin hyötyy ihan varmasti molemmat <3
Tämä voi olla ihana ystävänpäivälahja kumppanille!
